”Olen sairas ihminen… Olen paha ihminen.” Näin alkaa katkeroituneen ja yksinäisen entisen pikkuvirkamiehen tunnustus. Hän on vetäytynyt Pietarin syrjäiseen nurkkaan. Ensin hän selittää uhmakkaasti, miksi hän torjuu järjen ja edistyksen. Sitten hän kertoo nöyryyttävästä illasta entisten toveriensa kanssa ja kohtaamisestaan nuoren naisen, Lizan, kanssa.
Kertoja pilkkaa kaikkea, niin itseään kuin lukijaakin, ja silti hän kiehtoo. Kirjaa pidetään usein porttina Dostojevskin suuriin romaaneihin.
Kun käännös on koko ajan silmiesi edessä, voit lukea tämän kuumeisen tekstin opiskelemallasi kielellä.
