Il richiamo di Cthulhu

”Sellaisista suurista voimista tai olennoista voi ajatellen olla jäänyt jäänne ...

“Of such great powers or beings there may be conceivably a survival ...

jäänne suunnattoman kaukaisesta ajanjaksosta, jolloin ...

a survival of a hugely remote period when ...

tietoisuus ilmeni,

consciousness was manifested,

kenties,

perhaps,

hahmoissa ja muodoissa, jotka ovat jo kauan sitten väistyneet etenevän ihmiskunnan nousuveden tieltä ...

in shapes and forms long since withdrawn before the tide of advancing humanity ...

muodoissa, joista vain runous ja taru ovat siepanneet katoavan muiston ja nimittäneet niitä jumaliksi,

forms of which poetry and legend alone have caught a flying memory and called them gods,

hirviöiksi,

monsters,

kaikenlaatuisiksi taruolennoiksi....”

mythical beings of all sorts and kinds....”

—Algernon Blackwood.

—Algernon Blackwood.

1.

1.

Kammotus savessa.

The Horror in Clay.

Maailman armollisin asia on mielestäni ihmismielen kykenemättömyys kytkeä yhteen kaikkea sisältöään.

The most merciful thing in the world,

Luulen niin.

I think,

Sen kaiken yhteen kytkemiseen se ei kykene.

is the inability of the human mind to correlate all its contents.

Elämme tietämättömyyden rauhaisalla saarella äärettömyyden mustien merten keskellä,

We live on a placid island of ignorance in the midst of black seas of infinity,

eikä ollut tarkoitettu, että purjehtisimme kauas.

and it was not meant that we should voyage far.

Tieteet,

The sciences,

joista jokainen kurottaa omaan suuntaansa,

each straining in its own direction,

ovat tähän asti vahingoittaneet meitä vähän;

have hitherto harmed us little;

mutta jonakin päivänä toisistaan erillisen tiedon yhteen liittäminen avaa niin kauhistuttavat näkymät todellisuuteen

but some day the piecing together of dissociated knowledge will open up such terrifying vistas of reality,

ja meidän pelottavaan asemaamme siinä,

and of our frightful position therein,

että joko menetämme järkemme ilmestyksen edessä tai pakenemme tappavaa valoa uuden pimeän ajan rauhaan ja turvaan.

that we shall either go mad from the revelation or flee from the deadly light into the peace and safety of a new dark age.

Teosofit ovat aavistaneet sen kosmisen kierron kunnioitusta herättävän suunnattomuuden, jossa maailmamme ja ihmissuku ovat ohimeneviä sattumia.

Theosophists have guessed at the awesome grandeur of the cosmic cycle wherein our world and human race form transient incidents.

He ovat vihjanneet kummallisista jäänteistä sanoin, jotka hyytäisivät verta, jos niitä ei verhoaisi lauhkea optimismi.

They have hinted at strange survivals in terms which would freeze the blood if not masked by a bland optimism.

Mutta ei heiltä tullut se yksi ainoa vilaus kielletyistä ikuisuuksista, joka kylmää minut, kun sitä ajattelen, ja tekee minut hulluksi, kun siitä uneksin.

But it is not from them that there came the single glimpse of forbidden eons which chills me when I think of it and maddens me when I dream of it.

Tuo vilaus,

That glimpse,

kuten kaikki kauhistuttavat vilaukset totuuteen,

like all dread glimpses of truth,

välähti esiin erillisten asioiden satunnaisesta yhteen liittymisestä —

flashed out from an accidental piecing together of separated things —

tässä tapauksessa vanhasta sanomalehtiuutisesta ja kuolleen professorin muistiinpanoista.

in this case an old newspaper item and the notes of a dead professor.

Toivon, ettei kukaan muu saa tätä liittämistä päätökseen;

I hope that no one else will accomplish this piecing out;

varmaa on,

certainly,

että jos elän,

if I live,

en koskaan tieten tahtoen lisää lenkkiä näin hirveään ketjuun.

I shall never knowingly supply a link in so hideous a chain.

Uskon, että professorikin

I think that the professor,

aikoi

too,

vaieta siitä osasta, jonka hän tiesi,

intended to keep silent regarding the part he knew,

ja että hän olisi hävittänyt muistiinpanonsa, ellei äkillinen kuolema olisi temmannut häntä.

and that he would have destroyed his notes had not sudden death seized him.