Pariisissa vietettyjen vuosien jälkeen Ljubov Ranevskaja palaa velkojen rasittamalle maaseutukartanolleen. On päätettävä kirsikkapuiston, hänen lapsuutensa puutarhan, kohtalosta. Hänen ympärilleen kokoontuvat hänen veljensä, tyttärensä, vanha palvelija, ikuinen ylioppilas ja kauppias, jonka isä oli suvun maaorja.
Se on Tšehovin viimeinen näytelmä, jota hän itse kutsui komediaksi: siinä yhdistyvät nauru ja haikeus lempeissä jäähyväisissä katoavalle maailmalle.
Kokonaan vuoropuheluksi kirjoitettua lyhyttä näytelmää on helppo lukea opiskelemallasi kielellä.
